Tukijaimg

Aino Venna

Olen säveltäjä ja muusikko Aino Venna. Metsä on minulle, samoin kuin varmaan aika monelle suomalaiselle, paikka minne mielii säännöllisesti. Siellä tämmöinen levottoman ajan ihmispolo saa vähän eri tavalla happea ja olo rauhoittuu kuin itsestään.

Metsän kaltaisten varaventiilien tulisi olla lähellä ihmisiä, niin että ne ovat saavutettavissa jalan tai vähintään pyörällä. Luulen, että aika monella lähiympäristöön muodostuu, sen osin arkisenkin luonteen takia, vahva suhde. Pienistä yksityiskohdista voi seurata monia asioita aina vuodenaikojen vaihtelusta ja vuosien kulumisesta ympäristön suurempiin rakenteellisiin muutoksiin. Jotta näiden muutosten keskellä pysyisi tasapaino, olisi tärkeää, että osa metsästä pysyy koskemattomana. Se on myös metsien monimuotoisuuden säilyttämisen takia elintärkeää.

Oma lähimetsäni on Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue. Sen rannat, metsät ja pellot muodostavat yhdessä huiman tilkkutäkkimäisen kokonaisuuden. Kaupungin läheisyys tekee alueesta vielä erityisen kiehtovan, kun saa nähdä miten metsä kietoo urbaanit elementit itseensä ja nielaisee ne toisinaan kokonaan!
Tukijaimg

Mikko “Peltsi” Peltola

Olen töissä Ylellä toimittajana. Lisäksi teen juonto- ja luentokeikkoja erilaisista aiheista. Olen myös kirjoittanut kirjan Peltsin Kala-apajat. Toista kirjaa työstän parhaillaan. Koulutukseltani olen kalastusopas.

Kampanja on tärkeä, koska lähimetsät ovat kaupungin keuhkot sekä ihmisten paikka rentoutua ja harrastaa. Maastopyöräily ja polkujuoksu ovat suurimmat intohimoni. Molemmat vaativat metsiä, joissa on polkuja: sellaisia ovat juuri parhaimmillaan lähimetsät. Lähimetsät eivät saa olla kaavoittajille ainoastaan potentiaalista rakentamatonta maata, jota uhrataan tonttipulaa helpottamaan.

Oma lähimetsäni on Helsingin keskuspuisto ja sen yhteydessä olevat metsät. Oma lähimetsä on rauhallinen ja turvallinen paikka rentoutua. Se on myös paikka, jossa lapsille annetaan mahdollisuus tutustua luontoon ja saada hyviä elinikäisiä luontokokemuksia.

Tukijaimg

Anni Kytömäki

Olen 34-vuotias kirjailija Hämeenkyröstä. Koulutukseltani olen luontokartoittaja. Parasta elämässä on kulkea sammalmatolla, kiivetä kiville ja kallioille maailmaa katsomaan ja istahtaa lammen rannalle, pulahtaa uimaan, kuunnella käkeä ja kulorastasta ja unohtua.

Olen monta kertaa nähnyt lähimetsän kaatuvan nopeasti, niin nopeasti, että sen kulkijat eivät ole ehtineet kertoa kenellekään, miten tärkeä se heille on. Metsät asutuksen liepeillä ovat korvaamattomia todella monelle – yhtenä osoituksena on jo se, että lähimetsissä risteilee polkuja yleensä joka suuntaan. Toivon että kampanja kannustaa ihmisiä ottamaan kantaa omien rakkaiden metsiensä puolesta silloin, kun ne vielä ovat pystyssä.

Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi päästä muutamassa minuutissa kotoa sellaiseen metsään, jossa voi piiloutua suurten puiden katveeseen (tai latvaan), käydä lepäämään sammaleiselle maapuulle tai jäkäläisen kiven päälle, katsella pilvien matkaa taivaalla ja kuunnella ajatusten ja tuulen vuoropuhelua. Jos kaikilla olisi siihen mahdollisuus, uskon että voisimme yksilöinä ja ihmiskuntana paljon paremmin kuin nykyään.

Omassa lähimetsässäni kasvaa kuusia, mäntyjä, isoja haapoja ja muutama lehmus. Siellä kukkivat näsiä, kevätlinnunsilmä, sinivuokko ja lehtoimikkä, syksyllä maasta ponnistavat keltavahverot ja sikurirouskut – viime vuonna löysin itselleni entuudestaan vieraan hienon sienilajinkin, keltalahorusokkaan. Metsää ei ole suojeltu, joten joka päivä lähestyn sitä huolissani ja tähyilen, onko sen laidoille solmittu leimikkonauhoja tai onko metsäkone jo kärrätty paikalle. Olen koettanut edistää metsän suojelua, mutta sen kohtalo on vielä avoin.