Metsäretki on monelle kaupunkilapselle ollut kokonainen kärsimys, ja lauantain aikanen herääminen retkelle lähtöä varten ei ole koskaan tuntunut kivalta. Puhun siis niistä, joiden mielessä ei kasvatettu lapsesta asti luontokulttuuria ja sen tapoja: he harvoin tietävät, mistä maansuunnasta auringonnousu alkaa ja mistä maitotölkin sisältö on kotoisin. 2000-luvun elämä on kuitenkin jo sen verran kaupunkikeskeistä, että metsässä käyminen on harvinainen seikkailu eikä liian heikko motivaatio herätä viikonloppuna tavallista aikaisemmin.

Mitä Siellä Tehdään?

Se on yleisin kysymys, jonka lapsi esittää vanhemmilleen ennen metsäretkelle lähtöä. Lapselle pitää useimmiten olla jotain erikoista tekemistä, siis sellaista ulkopuolelta tulevaa aktiviteettiä. Aikuisen ihmisen aktiviteetti tulee jo tämän omasta päästä, ja tähtitaivaan ajatukseton tuijottaminen parvekkeelta ei tunnukaan enää niin turhalta. Metsästä haetaan rauhaa. Kun arkielämän huolet alkavat valua jo yli reunan, luontoon lähtö on must: siellä ymmärretään kaikki merkityksettömyys, joka yleisimmin kuuluu jokaiseen arkihuoleen. Metsässä ihminen tuntee itsensä tarpeeksi pieneksi ja vaikutuskyvyttömäksi, ja antaa luonnon viedä hänet ja hänen ajatuksensa sinne, mistä löytyy elämän tarkoitus ja se paljon puhuttu onni. Kun kyse on lapsiperheestä, pitää jotain tekemistä kuitenkin olla. Päiväpeite tai vastaava kulkee yleensä mukana, ja sen avulla taukopaikka onnistuu järjestää minne tahansa. Tauolla syötyjen eväiden jälkeen voi seurata muistipeli, monopolia, mikä tahansa kehittävä korttipeli, piirtokilpailu ja muut tavalliset koti-illan pelit. Toisaalta, mitä järkeä on lähteä kotoa useita kilometrejä ja tehdä samoja asioita luonnossa? Jotain siinä on, mutta löytyy metsästä paljon muutakin.

Mitä Siellä Tehdään?

Lapsen voi opettaa tekemään nuotio ja sitä ennen kaivaa nuotiopaikalle pikkumonttu, jonka reunat rajoittavat tulen pääsyä metsään. Myös kiviä on hyvä laittaa ympärille: näin homma toimii paloturvallisemmin. Lapselle on erittäin tärkeää selittää, miten luonnossa käyttäydytään ja toimitaan, mitä temppuja voi tehdä helpottaakseen retkiarkea ja mihin pitää aina kiinnittää huomiota. Sellaisetkin pieniltä ja merkityksettömiltä tuntuvat asiat kuten auringon sijainti maata kohtaan, tähtitaivaan lukeminen, erilaiset metsän äänet, eläinkäyttäytyminen, kalastus ilman erikoisvehkeitä – kaikkia ei voi luetellakaan – jättävät lapsen mieleen luontoa kunnioittavan ajatuksen, joka kulkee mukanaan koko elämänsä läpi. Valokuvaus kuuluu viime aikoina metsäretkeilyyn muutenkin, mutta mitä jos opetteleekin käyttämään kunnon kameraa ja käsittelemään otettuja valokuvia? Olen ihan varma, että siitä voi jatkossa olla erittäin ylpeä.

Tuuli, Hiljaisuus, Vesi ja Tuli

…ja monta muuta energianlähdettä. Tuulesta tehdään sähköenergiaa ja se vie mukanaan kaiken turhan; hiljaisuus ensin tyhjentää päämme puhtaaksi ja sen jälkeen inspiroi uusiin ideioihin; vesi on ihmiselle tärkein luonnonvara ja tulen ansiosta ihminen on kehittynyt apinasta sellaiseksi mitä se tänä päivänä on. Yllättävän yksinkertaisia asioita ja ilmiöitä, mutta kuka voisi lapsena arvata, minkä verran ne merkitsevät meille? Mikään kylpylä ei pysty kilpailemaan luonnollisen vesiputouksen kanssa, oli se vaikka kuinka pieni. Autolla ajaessa voi olla pää ulkona saamassa tuulta, mutta mitä se tuuli on tunturityhjyydessä kulkeviin tuuliin verrattuna? Tulestakin tulee paljon energiaa: sekä fyysisesti että henkisesti, ja mikään kaasuhella ei voita mitään metsänuotioon verrattuna. On siellä muurahaisia ja hyttysiä, aamuisin liian aikaisin herääviä lintuja, ilta-aurinkokylpyä ottavia käärmeitä ja välillä pelottavia petoja… mutta olemme fiksuja olentoja ja esi-isämme ovat eläneet eläinten kanssa hyvin lähellä vuosisatoihin – miksi me itse emme pystyisi? Hyvä luontokasvatus ja positiivinen mieli tekevät tavallisesta kaupunki-ihmisestä onnellisen retkeilijän – ja paremmassa tapauksessa taiteilijan tai tiedemiehen. Kuten jo mainittu: luonto inspiroi.

Tuuli, Hiljaisuus, Vesi ja Tuli