Etelä-Karjala, niin kuin pohjoinenkin, on täynnä kauniita ja mahtavia kaupunkien ja kuntien ylläpitämiä retkeilypaikkoja. Suomi on muutenkin siinä mielessä maailman edelläkävijöitä: välillä jopa syvältä Lapin metsistä, minne ei pääse muuten kuin kävellen, löytyy ihmisten tekemiä nuotiopaikkoja, makkaranpaistoon tarkoitettuja kaiken näköisiä telineitä tekijän mielikuvituksen mukaan ja jopa kokonaisia laavumökkejä, joihin joka turisti on tervetullut ja joita saa käyttää maksutta – maalaisjärjellä, tietysti. Joistakin kaupunkien ylläpitämistä paikoista löytyy jopa polttopuita, joita retkeilijöiden ei tarvitse edes uusia: se tapahtuu kunnan rahoilla ja kunta järjestää polttopuut paikalle laavun huollon merkeissä. Tosin joka laavulla voi olla olemassa yleisten retkeilykäytäntöjen lisäksi omia sääntöjä, varsinkin kun paikka on yksityisessä omistuksessa eikä kaupungin vastuualueella.

Suon Kautta Kuivin Jaloin

Suolla kulkemiseen kuuluvat yleensä vettä läpäisemätön pintavaatetus ja pitkät kumisaappaat. Mukaan tulevat tavarat kannetaan mieluiten repussa, jonka on myös oltava vedenpitävä, ja mukana on hyvä olla kunnon tukisauva, jolla tutkitaan edessä olevaa polkua ennen kuin astutaan. Lappeenrannan läheisyydessä sijaitsevalla Hämmäauteensuolla asia on kuitenkin hoidettu sellaiseksi, että jopa lapsi pääsee suon yli kauniille laavulle ilman mitään erikoisvaatetuksia ja suovarusteita: koko suon kautta kulkee rakennettu pitkospuupolku, jonka leveys juuri ja juuri sallii kahden vastaan tulevan retkeilijän paikanvaihdon. Laavulle ei pääse muuten kuin tätä polkua pitkin, ja kun lähtee pienellä perhepiirillä, kannattaa miettiä tarkkaan mitä mukaan pakataan: parkkipaikalta tulee käveltäväksi nimittäin vajaat kaksi kilometriä, ja varsinkin isojen laukkujen kantaminen voi häiritä tasapainon pitämistä. Pitkospuut uusittiin vuonna 2014, mutta kenenkään ei ollut tarkoitus tehdä polkua leveämmäksi eikä se kuulu tällaiseen metsäretkeilytunnelmaan – ja jos on taitoa ajaa polkupyörää tarkkaa liikevektoria noudattaen, kannattaa mennä sillä, koska Hämmäauteensuon parkkipaikka on vain kahdeksan kilometrin päässä Lappeenrannasta Vainikkalaan päin eikä ole mikään pakko edes käynnistää auto laavulle päästäkseen. Vainikkalaan vievä Viipurintie on sopiva polkupyöräilyyn sekä maisemallisesti että turvallisuuden näkökulmasta katsottuna.

Suon Kautta Kuivin Jaloin

Sääntöjä Ja Tietoa

Hämmäauteensuon alue on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla vuonna 1985 ja se on valtakunnallisessa soidensuojeluohjelmassa. Koko alue on pinta-alaltaan noin 30 hehtaaria, ja vaikka se on luonnonsuojelukohde, siellä ei ole mitään marjastusta tai sienestystä koskevia kieltoja. Kaupunki tosin suosittelee käyttämään kulkemiseen nimenomaan näitä rakennettuja pitkospuita, koska alue on pääosin nevaa ja turvallisuussyistä sinne ei kannata mennä ilman tietynlaista valmiutta suolla liikkumiseen. Kuitenkin jos kunnan neuvon mukaan käytetään pitkospuita, talvi on ainakin omasta mielestäni hienoin aika käydä laavulla: hyvin pienellä todennäköisyydellä tapaa siellä ihmisiä tähän vuodenaikaan, varsinkin pimeänä iltana, ja toisaalta mikä voi olla parempaa kuin pieni kävelylenkki kauniilla suoalueella ja lihan paistaminen nuotiolla tähtitaivaan alla esimerkiksi pitkän laskettelupäivän jälkeen? Pieni etäisyys Lappeenrannasta laavulle on sekä sen etu että huono puoli: kesällä siellä pyörii niin paljon väkeä, että kannattaa mennä kauemmas kaupungista jos kaipaa enemmän luonnonrauhaa. Talvellahan, kun palaa Joutsenon Myllymäeltä laskettelemasta, laavu on melko varmasti hiljainen ja tyhjillään.