On ihastuttavaa, kun ihminen voi sanoa omasta kotimaastaan, että hän on käynyt sen kaikissa kaupungeissa, kiertänyt satoja metsiä ja tuhansia järviä. Suomi on kotimaamatkailulle erinomainen maa sekä kesällä että talvella, tosin syksy ja kevät ovat vähemmän kivoja piilopaikkojen löytämiseen. Lisäksi Suomessa voi valita matkustustavan laajasta valikoimasta: bussit ja junat, oma auto, polku- tai moottoripyörä, järviseudulla kelpaa myös soutuvene ja perusympäristöön sopii jopa potkulauta.

Vähän Ihmisiä – Paljon Luontoa

Suomen yksi ehdottomista eduista on sen pieni asukasmäärä laajalla alueella. Pääkaupunkiseutu on aika täynnä pohjoismaisesti ajateltuna, mutta Keski-Euroopan maihin verrattuna Suomi on aivan tyhjää ja neitseellistä aluetta. Ja näin se onkin: täällä ei tarvita paljon leirintäalueita, koska joka seudulta löytyy tilaa sekä teltalle että karavaanille, ja leirintäalueet ovat enemmän tarkoitettuja niihin tilanteisiin, joissa tarvitaan latausta matkailuvaunulle, suihkussa käyntiä tai muuten lepoa askeettiselta turismilta ja vaihtelua nuotioiltoihin. Suomen leirintäalueista on pakko sanoa, että ne ovat paikoin aika hinnakkaita ja pelkkiä maksullisia telttapaikkoja käyttäen matka voi tulla aika kalliiksi. Tosin joskus leirintämaksu jää retkeilijän päätettäväksi, koska joistakin leirintäkeskuksista ei välttämättä löydy maksupaikkaa ja joissakin aukioloajat ovat sellaisia, että maksaminen on jo liian myöhäistä saapuessa ja liian aikaista lähtiessä. Joka tapauksessa, Suomi on muuten niin täynnä huippuhienoja retkeilypaikkoja, että niihin kannattaa tutustua paljon tarkemmin kuin perusturistien suosimiin kalja- ja tanssipaikkoihin.

Vähän Ihmisiä – Paljon Luontoa

Varusteista

Kun matkustaa omalla autolla, varusteita mahtuu mukaan paljon ja huonolta säältä voi päästä aina piiloon. Kuitenkin kun ajatellaan sitä niin sanotusti oikeaa retkeilytapaa, autoon piileskely ei siihen kuulu vaan luonnon kanssa on pärjättävä kahdestaan. Toisaalta on tyhmää lähteä etsimään itselleen epämukavuuksia tarkoituksella, mutta toisaalta mitä vähemmän varusteita, sitä lähemmäs luontoa. Näiden kahden ääripään välistä on vain löydettävä sopivalta tuntuva vaihtoehto ja kehittää sitä jompaan kumpaan suuntaan. Mitkä ovat ihmisen perustarpeita? Energia ruoasta, paikka missä nukkua ja suhteellisen lämmin ja kuiva ympäristö – siis sellainen, missä ei joudu kärsimään unettomista öistä pelkän kylmän takia. Ruoan kanssa jokainen päättää itse, mutta helpointahan on kuljettaa mukanaan kompakteja, pienia määriä, joista saa kuitenkin valmistuksen jälkeen tarpeeksi energiaa liikkumiseen. Juomavesikään ei ole Suomessa sen isompi retkihaaste: järvivesi kelpaa juotavaksi tietyin rajoituksin ja suurien vesimäärien kantaminen kaikkien mahdollisten muutenkin painavien retkikamojen kaverina on melko naurettavaa. Mitä muuta? Hyvät jalkineet ovat kaiken a ja å: minne asti yleensä pääsee huonoilla tai epämukavilla kengillä? Vaatetukseen pitää taas perehtyä hieman enemmän: sen pitää olla hyvin hengittävää ja mahdollisimman paljon kerroksia sisältävä. Tämä siis siitä syystä, että vaatekerrokset voisi aina valita sään mukaan eikä koskaan tarvitsisi kantaa erillisiä tiettyyn säähän varattuja vaatekappaleita. Siinä se.

Miksi Kannattaa?

Kotimaan retkeilyssä on aina kaksi tärkeää tekijää: se on laadukasta kotimaahan tutustumista sen sisältä päin ja se on erittäin terveellistä toimintaa. Kaikki ovat käyneet Senaatintorilla ja Rovaniemellä Joulupukin kylässä, mutta harva voi oikeasti sanoa, että tuntee oman kotimaan valtateitä syvemmälle. Terveellisyys on puolestaan sekä fyysistä että psyykkistä: fyysinen aktiivisuus vapauttaa hermot ja edistää sekä kehon että pään hyvinvointia. Jos on syntynyt yhtään epäilyjä, muistellaan: olisiko yhtään esimerkkiä ihmisestä, joka olisi palannut kotimaan sisäisiltä retkiltä samanlaisena ihmisenä – töistä ja kaupungin rytmistä väsyneenä, harmaaihoisena ja vain erityistapauksissa hymyilevänä? Ei ainakaan minulla. Onnea matkaan!