Kymenlaakso on siinä mielessä mielenkiintoinen ja kiva paikka, että sinne pääsee helposti melkein mistä tahansa isommasta kaupungista aika helposti ja nopeasti. Junaliikennettä esimerkiksi Kotkaan ei voi sanoa erittäin käteväksi, mutta Kouvola on siinä mielessä hyvä ja vaihtoehtoja täynnä paikka. Kymenlaakso on täynnä erilaisia retkeily-, seikkailu- ja vaelluspaikkoja, minne pääsee vaivatta ja ilman mitään tarvetta lähteä Lappiin luonnon rauhaa etsimään.

Valkmusan Kansallispuisto – Kävelemällä Suon Ympäri

Noin 12 kilometriä lyhyen matkan päässä Siltakylästä pohjoiseen vievältä seiskatieltä sijaitsee harvojen tuntema Valkmusan kansallispuisto. Paikalle pääsee autolla, kun kääntyy maantielle 3562 ja hyvin lyhyen ajan päästä tuntee jo suotuoksun – ja soitahan on puistossa luokiteltu ainakin kolmeakymmentä erilaista tyyppiä. Siellä voi nähdä erikoisempia, ei joka päivä tavattavissa olevia perhosia ja lintuja, mikä on täysin loogista: muuttolinnut pysähtyvät usein lepäämään nimenomaan suoalueille. Puistoon on rakennettu pitkospuut, joiden muodostaman polun pituus on noin kaksi ja puoli kilometriä ja polku kulkee puiston ympäri. Pitkospuiden periaate on samanlainen Lappeenrannan läheisyydessä olevaan Hämmäauteensuon alueeseen, mutta reitti on erilainen: Lappeenrannassa joutuu joka tapauksessa kulkemaan saman reitin suuntaan ja takaisin, kun Valkmusassa pääsee tekemään lenkin ilman saman paikan tuijottamista yhtä enempää kertaa.

Valkmusan Kansallispuisto – Kävelemällä Suon Ympäri

Bombergsgrottan: Varo Päätäsi!

Lahti on iso kaupunki täynnä liikennettä ja vilkasta elämää. Kun haluaa päästä sieltä oikein hiljaiseen paikkaan, siis sellaiseen, missä harva on käynyt, oikea suunta on noin viisikymmentä kilometriä Loviisaan päin – siellä kuljetaan pikkuteitä ja sinne pääsee myös Helsingistä aika helposti, mutta joutuu tekemään hieman pitemmän matkan. Eskilomin kylän varrella sijaitsee luola, josta saa niin kaivattua hiljaisuutta ja rauhaa: luolareitti on suoritettava melkein koko matkan ryömien. Seisomakorkeuspaikkoja löytyy myös, mutta pääosin seikkailija viettää luolassa aikansa ollessaan vatsa kylmää maata vasten. Lisäksi pitää koko ajan varoa, ettei pää osu enemmän tai vähemmän terävään kiveen: on hallittava ryömintänopeutta ja katsottava enemmän eteenpäin ja ylös kuin mukavasti ja rennosti alas.

Bombergsgrottan: Varo Päätäsi!

Luola on ollut luonnonsuojelukohde jo vuodesta 1924, ja sitä ollaan siis tutkittu jo vuosikymmeniä, joten varovaisuus toki kannattaa, mutta maalaisjärjellä pärjää: on hyvä suojata pää, hommata mukaan otsalamppu eikä yrittää tunkea itseään liian ahtaisiin paikkoihin, joista voi olla vaikea päästä pois. Luola jatkuu ryömintäkelpoisena noin viisitoista metriä ja sen jälkeen jakautuu vielä kymmeniin käytäviin, joihin perusihminen ei yksinkertaisesti mahdu. Muuten hieno kohde, ja kun puhutaan helteisistä ja kiireisistä touko- tai elokuupäivistä, kylmä ja viileä luola on erinomainen paikka mennä nostamaan omaa persoonallisuutta takaisin esille.

Pirua Kättelemään

Hamina on kuorma-autoja täynnä, synkältä vaikuttava kaupunki. Ei ole mikään ihme, että sieltä löytyy Hitonharjuntie-niminen ajosuoja ja sen varrella sijaitseva Pirunpesä, jonka uskoisin tänä päivänä vievän meikäläisen elämänkin, koska sisään pääsee helposti, mutta rikkinäisillä olkapäänivelillä on turha edes yrittää päästä takaisin ylös. Mistä on kyse? Lyhyesti sanottuna, se on kalliossa oleva reikä, joka johtaa pieneen, reilut kaksi metriä halkaisijaltaan olevaan tilaan. Tilan korkeus on vajaat puolitoista metriä, ja koko temppu on siinä, että reikä on isommasta kohdastaan puolta metriä pienempi ja kun kerran siitä on päässyt sisään, samasta reiästä on päästävä takaisin ylös. Pitää olla tarpeeksi varma omista voimista ja retkikavereista, jotta menee sinne rauhallisin mielin!

Pirua Kättelemään

Tässä vaiheessa voisi onnitella kaikki ne, kenellä on oikeita kavereita mennä mihin tahansa luolaan ja varmuutta omista voimista. Tsemppiä!