Taiga, joka tunnetaan myös boreaalisena vyöhykkeenä tai pohjoisena havumetsävyöhykkeenä, on pohjoisin metsävyöhyke ennen tundraa. Se kulkee halki koko pohjoisen pallonpuoliskon yhtenäisenä metsäalueena. Mantereiden kokonaispinta-alasta se käsittää noin 15 prosentin osuuden. Sen 15 miljoonan neliökilometrin metsäalueet ovat maailman suurimmat. Etelässä se kohtaa lauhkean vyöhykkeen seka- ja lehtimetsät sekä arot.

Taiga peittää Pohjois-Amerikassa suurimman osan Kanadan sisämaata, Alaskan ja alueita Yhdysvaltojen pohjoisosista. Euraasiassa se peittää suurimman osan Suomea ja Ruotsia, osan Norjaa, Viroa, Islantia ja Skotlannin ylämaita, erittäin suuren osan Venäjää, sekä pieniä alueita Pohjois-Kazakstanissa, Pohjois-Mongoliassa ja Pohjois-Japanissa Hokkaidon saarella. Alueiden pääpuulajit, niiden kasvukaudet ja lämpötilat kuitenkin vaihtelevat.

Taiga metsä koostuu lähinnä erilaisista havupuista. Yleensä eri metsäalueilla ei myöskään esiinny kovin montaa eri puulajia. Hallitsevat havupuusuvut ovat kuuset (Picea), männyt (Pinus), lehtikuuset (Larix) ja pihdat (Abies). Euraasian havumetsäalue erotetaan neljään osaan ilmaston mukaan. Ne vaihtelevat Fennoskandian leudosta havumetsäalueesta Siperian kylmään ilmastoon, jossa ikivihreiden havupuiden on vaikea selvitä.

Fennoskandian hallitsevat puulajit ovat metsämänty ja metsäkuusi. Mentäessä Venäjän puolella hieman pohjoisemmaksi niiden mukaan liittyy siperiankuusi ja siperianlehtikuusi. Itä-Siperiaan tultaessa dehurianlehtikuusi korvaa hiljalleen muut männyt ja kuuset. Pohjois-Amerikassa on paljon valko- ja mustakuusia, kanadanlehtikuusta, palsamipihtaa ja lehtipuita voi esiintyä paikoin runsaastikin.

Fennoskandiassa

Taigan pohjoisalueilla erityisesti Fennoskandiassa ja Islannissa vallitsee subarktinen koivuvyöhyke, jossa kasvaa paljon tunturikoivua ja vaivaiskoivua. Aluskasvillisuutta on olemassa jokaisilla alueilla, mutta se ei ole kovinkaan monilajista maaperän köyhyydestä, happamuudesta ja ilmaston kylmyydestä johtuen. Tiheitä kasvustoja muodostavat kuitenkin erilaiset varvut kuten puolukat ja mustikat sekä jäkälät ja sammalet.

Taigan maaperä on erittäin hapan ja vähäravinteinen. Pudotessaan maahan havupuiden neulat erittävät happoa mikä tekee maaperästä happaman ja estää sen, että useimmat muut kasvit eivät enää viihdy maaperässä. Pintakerros on turvemaista pintahumusta ja maalaji moreeni on viimeisen jääkauden aikaan saama jäänne. Taigan tärkein kasvillisuustyyppi metsien jälkeen on suot. Niitä on jokaisella alueella runsaasti.

Ilmasto ja eläimet

Ilmasto Taigan alueella kuuluu pohjoiseen lauhkeaan vyöhykkeeseen. Se on viileä ilmastotyyppi, jossa lyhyen kesän keskilämpötila on vain 10-22 celsiusastetta ja se käsittää vain 1-3 kuukautta kestävän kesän. Kylmin kuukausi alittaa aina -3 celsiusasteen lämpötilan. Alueiden sademäärät vaihtelevat melko paljon. Yleensä sateet ovat 200-2000mm vuodessa ja tämä kohtuullisen suuri sademäärä saa havumetsän pysymään ympäri vuoden kosteana.

Eläimiä boreaalisella vyöhykkeellä ei ole kovinkaan montaa eri lajia ja suurin osa niistä on lajeja mitä tavataan ainoastaan tällä vyöhykkeellä. Suurin niistä on hirvi, jonka sukulaiset peurat ovat myös hyvin edustettuina eri Taigan alueilla. Petoeläimistä löytyy karhu, ilves, susi, näätä ja ahma. Myös pienempiä nisäkkäitä löytyy kuten jänis, orava, saukko ja kärppä. Suurin osa linnuista koostuu pikkulinnuista kuten tiaiset ja kertut. Myös erilaisia petolintuja kuten haukkoja esiintyy melko paljon. Metsien hyväksikäyttö on erittäin intensiivistä erityisesti Fennoskandian alueella. Havumetsät tuottavat arvokasta ja hyvälaatuista raaka-ainetta puu- ja paperiteollisuudelle. Metsää hoidetaan erittäin huolella ja luonnontilaista metsää alkaa löytyä enää vähemmän. Myös Siperiassa ja Kanadassa on alettu enemmän kiinnostumaan metsien hyötykäytöstä ja se on alkanut lisääntymään.

Vaikka boreaalisella metsällä onkin uhkia kuten yleisen infrastruktuurin rakentaminen, lisääntyvä kaivostoiminta ja ilmastonmuutos, eivät ne kuitenkaan ole mitenkään vaarassa hävitä maapallolta. Niiden on todettu vetäytyvän hieman pohjoisemmaksi mikä voi johtua lähinnä ilmastonmuutoksesta. Metsän käyttö teollisuuteen ja sen uudistaminen ovat kuitenkin tarkkaan valvottuja asioita, joten vaaraa niiden tuhoutumisesta ei ole.