Moni kaupunkilapsi on sitä mieltä, että metsässä käynti on kokonainen tapahtuma ja että metsässä piilee paljon salaperäistä, tuntematonta, uutta ja vähän jotain pelottavaakin. Kun lapset tutustuvat luontoon pienestä asti, osaavat tunnustaa mahdolliset metsässä esiin tulevat pienet uhat, treenaavat metsäsilmää ja tietävät, mistä mikäkin ääni tulee, heistä tulee mahtavia retkikumppaneita ja siihen on ainakin kolme syytä: ei enää tarvitse jäädä kaupunkiin viikonlopuksi lasten takia tai jättää he mummon luokse; he tutkivat maailmaa aivan erilaisella katseella ja huomaavat sellaisia seikkoja, jotka meiltä jäävät huomiotta; he opettelevat elämään luonnossa, kunnioittamaan sitä ja sen anteja ja suhtautuvat jatkossa ihmisiin niin kuin luontoonkin.

Ensimmäistä Kertaa Ulkona

Mitä aikaisemmin pääsee lapsen kanssa metsään, sitä parempi – sekä vanhemmille, että lapselle. On hienoa, kun pieni ihminen ymmärtää metsän jo pienestä asti, eikä tulevat retket tunnu hänestä enää niin isoilta ja uusilta tapahtumilta. Kun muksu on täyttänyt kolme vuotta, kannattaa viimeistään silloin näyttää hänelle, mitä oikea luonto on ja miten se poikkeaa hänelle jo tutuista kaupungin puistoalueista. Ei ole väliä, tapahtuuko ensimmäinen päiväretki lähialueen metsään kesällä vai talvella, kunhan se oikeasti tapahtuu. Varusteista vanhemmat tietävät parhaiten, mitä lapsi tarvitsee viihtyäkseen kelistä keliin, ja eväät sekä kärsivällinen mieli jäävät ainoaksi mukaan otettavaksi pakkaukseksi. Kun lapsi kävelee jo varmemmin ja pysyy tukevasti jaloillaan, ei tarvitse ottaa lapsivaunuja mukaan, koska säännölliset levähdystauot kuuluvat joka retkeen ja lapsenkin on hyvä tottua siihen, ettei aina pysty olemaan omalla mukavuusalueella: välillä pitää hieman väsyäkin ja välillä jotkut asiat tuntuvat hieman vaikeilta. Mutta pitää tietysti muistaa, että lapsi väsyy nopeammin ja tarvitsee lepoa hieman enemmän, joten hyvä laavu ja eväät järven rannalla ovat erinomaisia tauon ja levon tekijöitä. Lisäksi siellä retken puolivälissä voi jo vaihtaa mielipiteitä päivän tapahtumista ja tutkia ympäristöä tarkemmin.

Ensimmäistä Kertaa Ulkona

Ympäristön Taikaa

Jokainen tietää esikouluikäisenä mitä ovat kuusi, mänty ja koivu; miten hyttyset purevat ja miten vaikeaa on saada kärpänen kiinni. Metsässä liikkuessa kannattaakin kiinnittää huomiota sellaisiin kasveihin, mitä kaupungissa ja lähiympäristössä esiintyy harvemmin, kuten esimerkiksi tervaleppään, jonka lehdet tärisevät pienessäkin tuulessa ja päästävät mukavaa ääntä; perhosiin, joita näkee kaupungissa harvemmin ja kesällä kukkivassa metsässä hyvin helposti; hyönteisiin sekä maassa että puissa ja lisäksi on koko ajan katsottava vedenkin suuntaan, jos alueella on vesistöjä. Lapselle voi selittää, miten perhoset syntyvät ja miten joet virtaavat, kuinka saa nuotion sytytettyä – ja sen voi myös näyttää ennen kuin eväät lämmitetään. Nykyaikana, kun ihmisiä liikkuu luonnossa paljon, täytyy myös koko lapsen luontokasvatuksen aikana vetää punaista lankaa ympäristöystävällisyydestä: pienestä asti omaksuttuna roskaamattomuussääntö kulkee ihmisen kanssa koko elämänsä läpi.

Ympäristön Taikaa

On valtavan ihanaa, kun vanhemmat osaavat selittää lapselle linnut ja niiden tekemät äänet, ja sama koskee myös metsiemme eläinkuntaa. Tiedämme kaikki, miltä jänis näyttää ja kuinka orava liikkuu ja mitä ne syövät, mutta esimerkiksi siiliä näemme harvemmin ja lapselle siilin koskettaminen on aikamoinen kokemus, uusi ja mielenkiintoinen. Lintukuntamme ei myöskään rajoitu pelkkiin sorsiin ja lokkeihin, joita on joka kaupungissa yllin kyllin, joten jos on mahdollista näyttää muksulle esimerkiksi joutsenet ja kertoa samalla niiden perheistä: joutsenethan muodostavat parin ja sen jälkeen eivät ikinä eroa, niin kuin pingviinitkin. Tällaiset pienet, mutta tärkeät kokemukset jäävät lapsen takaraivoon niin vahvoina, että hän tulee varmasti kulkemaan luonnossa rauhallisesti ja varmasti myös itsenäisenä aikuisena ihmisenä – ja todennäköisimmin kasvattamaan lapsenlapsista hyviä luonnon ystäviä