Suurin osa meistä suosii matkustamista kesällä. Siirtyminen paikasta toiseen on silloin helpompaa, valopäivä on pitkä, tiet ja polut ovat kuivia, maisemat kauniita ja harrastusmahdollisuuksia loputon määrä. Talvella asia menee hieman toisin, ja jäämmekin useammin kotiin viikonlopuksi tai suuntaamme lämpimiin maihin lomailemaan. Hiihtoloma on ehkä ainoa poikkeus, jolloin harrastetaan jotain oikeasti talveen ja lumeen liittyvää. Talviviikonloput ovat kuitenkin yhtä matkustuskelpoisia kuin kesävapaat, eikä ole mitään syytä jäädä kotiin viettämään perinteellistä leffailtaa, kun on mahdollista lähteä virkistäytymään luonnon, urheilun ja pakkasen parissa.

Vesille Myös Helmikuussa

Vesille Myös Helmikuussa

Vesistöt eivät ole ainoastaan kesän ajanviettopaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia, vaan sopivat matkailuun myös talvikuukausina. Jäätyneillä vesillä, kuten Lappeenrannan Saimaalla, talvisin voi sekä luistella että hiihtää – ja luisteluhan on paljon mukavampaa silloin, kun se ei tapahdu jääkiekkokentällä useita kierroksia vaan pitää sisällään myös maisemista nauttimista ja luonnon rauhassa rentoutumista. Usein myös hiihtäminen onnistuu järvillä, mikä sallii erilaisten temppujen harjoittelut pelkäämättä puihin tai kiviin törmäämistä. Vesillä pääsee harrastamaan sellaistakin lajia kuin leijalautailu, tosin sitä varten pitää olla sekä leijan ohjaustaitoa että hyvää lumilautailukokemusta. Välillä tekee mieli viettää aikaa kaikessa hiljaisuudessa ja tuijottaa lumen putoamista maahan, tutkia tähtitaivasta ja miettiä elämän filosofioita. Meren ranta on silloin ihanteellinen paikka toteuttaa haluttu, ja Suomessahan niitä rantoja riittää: Kotkan Meripuisto, Hangon hiekkaranta, Suomenlinnan piilopaikat, Oulun Nallikari ja tuhannet koskemattomat, metsäpolkujen kautta saavutettavat mahtavat meditaatiopaikat. Kannattaa tutkia karttaa satelliittinäkymä päällä ja siitä niitä mahdollisuuksia syntyy. Jäille mennessä on tietysti oltava varovainen, mutta sen ymmärtäminen ei kai kenellekään ole mikään uutinen.

Tutut Ja Turvalliset

Kun useampi leirintäalue sulkee ovensa loppusyksyllä ja aukeaa taas vasta keväällä, voi rauhassa pakata retkeilykamat säilytysvarastoon ja unohtaa harrastus puoleksi vuodeksi. Tätä tapahtuu valitettavan usein eivätkä ihmiset aina välttämättä ymmärrä, että talvella retkeily on täysin oma lajinsa ja se tuo valtavan määrän uusia kokemuksia yhdenkin kokeilukerran jälkeen. Talviretkeily vaatii enemmän energiaa, mutta tuo välillä enemmänkin tulosta: mukavan väsynyt olo retken jälkeen, pirteän kylmä ilma ja se hiljaisuus, jota kesällä välillä kaipaa, ovat talven ehdottomia positiivisia puolia. Laskettelukeskukset tosin tarjoavat talviaikaan paljon muutakin kivaa kuin rinteitä, mutta ovat yleensä täynnä porukkaa ja rauhan voi unohtaa – niin myös yksityisyydenkin. Jotkut viihdekeskukset ja leirintäalueet ovat onneksi sellaisia, jotka ymmärtävät talviretkeilystä jotain ja pitävät ovensa auki ympäri vuoden. Niitä ovat esimerkiksi Punkaharju, jonka kehitys viime vuosina on ollut merkittävä ja missä kesäisin pyörii turisteja joka puolelta Suomea. Jotkut tulevat myös Norjasta, Ruotsista ja Venäjältä. Punkaharju sijaitsee Savonlinnan läheisyydessä ja sitä ympäröivät maisemat ovat perinteistä Karjalaa kallioineen, järvineen ja mäntymetsineen. Nykyisessä Punkaharjussa pääsee tekemään talvella retkiä jopa luistimilla: sen alueiden vieressä kulkee yksi Suomen pisimmistä luisteluradoista, jota pitkin voi järjestää itselleen kokonaisen 15 kilometriä kestävän talviseikkailun.

Tutut Ja Turvalliset

Hieman tutummalta saattaa tuntua Koli, jonne myös pääsee talvella lomailemaan tai viettämään viikonloppua. Kun kesäisen Koli-maiseman on nähnyt melkein jokainen suomalainen, talvi on siellä tietyssä mielessä jopa mielenkiintoisempi: maisemat ovat puhtaita ja hiljaisia, ja toisaalta paikka pysyy turvallisena retkeilyyn talvellakin usean lomakeskuksen ollessa auki ja alueen vaellusreiteiltä löytyy useampi tulenteko- ja levähdyspaikka. Voisi toivoa, että yhä useampi ihminen liittyisi talviretkeilyä suosivaan vähemmistöön, mutta toisaalta talven vähäinen suosio tekeekin talviretkeilystä niin intiimin ihanaa: se on omaa aikaa, omaa tähtitaivasta ja omaa, aivan koskematonta lunta.