Vesiputouksista puhuen, mielikuvitus vie Norjaan tai Alppeihin. Siellä, kun lumi sulaa keväällä – ja keväthän on meille kaikille oma käsitys, sillä Alpeissa se alkaa vasta toukokuussa ja Norjan fjordeissa jopa heinäkuussa – se tekee huikeita virtauksia alas. Vesi on jääkylmää ja kristallin puhdasta. Välillä näkee valokuvia, kuinka turistit näyttävät nauttivansa vuoristosuihkua ja vaikuttavat hyvin onnellisilta tyypeiltä… mutta asia ei ole näin. Nimimerkillä ”itse olen kerran joutunut vesiputouspesuun”. Siinä vaiheessa, kun on ollut matkoilla ja suihkutta jo kolme vuorokautta, vesiputous pelastaa, mutta muuten tervejärkisenä ihmisenä on vaikea mennä tällaisen kylmän virtauksen alle minuuteiksi: pari sekuntia riittää yllin kyllin. Ja onhan niitä vesiputouksia meilläkin, kunhan tietää suunnan.

Kuopio On Muutakin Kuin Savoa

Kuopiossa puhuttava savolaismurre on ehkä se pointti, joka jää matkustajan mieleen kirkkaimpana käyntimuistona: se on niin erikoinen ja kuulostaa niin pehmeältä, että ensivaiheessa sitä on jopa vaikea ymmärtää. Tosin kun siihen tottuu, alkaa se tuntua jo hyvin luonnolliselta ja alkuperäiseltä suomen kieleltä. Kuopion seudulta voi hakea jotain muutakin: vesiputouskuvia. Kyse on vuosisatoja vanhasta Korkeakoskesta, jota voi tuijottaa tuntikaupalla ja jättää kaikki kaupunkien ruuhkat ja arjen kiireet jonnekin taakse… parkkeeratun auton takakonttiin. Korkeakoski on tullut nähtävyydeksi jo 1800-luvulla. Se on vajaat 40 metriä korkea vesiputous, jossa vesi ei virtaa yhtenä kokonaisuutena, vaan laskee kauniisti luonnollisia kiviportaita – niin kuin keskiajan Euroopan prinsessat varmasti tekivät. Suomen kevät mielessä pitäen, Korkeakoski on kauneimmillaan toukokuun alussa, kun ylhäällä oleva lumi sulaa ja virtaa puhtaana vetenä alas. Myös rankkasateiden jälkeen koski saa tarpeeksi vettä Löytynpurosta, joka tänä päivänä on enemmän tunnettu Korkeakoskenjokena. Paikalle pääsee varsin helposti autolla ja koskelle kävely ei kestä varttia pitempään, kun kävelee reippaasti. Näkymä on kokonaisen lauantaipäivän arvoinen.

Kuopio On Muutakin Kuin Savoa

Hepoköngäs: Vettä Veteen

Vesiputoukset ovat mahtavia varsinkin silloin, kun laskeutuva vesi päätyy seisovaan veteen ja jatkuu sieltä yleensä pienenä jokena tai purona. Aurinkoisena päivänä roiskeisiin muodostuu sateenkaaria, ja sateisena päivänä tällaiset maisemat ovat täydellisiä suruhetkien viettoon. Toivon tietenkin, ettei kenellekään syntyisi suruhetkiä ilman syitä, mutta sitä elämä on: niitä välillä tapahtuu ja niitä pitää olla. Jatkamme matkaa pohjoiseen ja päädymme Puolangan seudulle katsomaan Heinijoen virtauksista muodostunutta hienoa vesiputousta. Hepoköngäs on myös yksi Suomen luonnonsuojelukohteista ja siellä putouksen korkeus on 24 metriä: Suomen maisemiin enemmän kuin riittävä ottaen huomioon se, että paikallismaisemat eivät ole vuoristoja täynnä eikä lumimäärä ole niin reilu kuin siellä oikeassa pohjoisessa. Tänä päivänä Hepoköngäs vaikuttaa olevan Suomen tunnetuin vesiputous: Kainuun alueen postikortit ja matkailuoppaat ovat täynnä valokuvia, joissa kyseinen paikka komeilee eri vuodenaikoina kuvattuna. Oli se suosittu tai ei, käynti kannattaa: omin silmin näkee aina paremmin.

Hepoköngäs: Vettä Veteen

Aitoa Luontoa Haetaan Pohjoisesta

Mitä silloin, kun halutaan jotain oikein luonnollista, hiljaista ja aitoa? Silloin suunnataan pohjoiseen. Siellä näkee paljon muutakin kuin vesiputouksia, jotka ainakin Erämaalla ovat hyvin pieniä ja melko hiljaisia. Siellä se elämän tarkoitus aukeaa, siellä saa miettiä asioita, jotka oikeasti kiinnostavat, ja hymyillä itsekseen rauhallisesti ja suloisesti. Yksi tällaisista paikoista sijaitsee Sevettijärvellä, minne on muodostunut kokonainen porokylä ja näköalapaikka, josta näkee kuinka vesi juoksee valtavan suurella voimalla ja antaa reilusti tilaa kaikille sen virtauksissa eläville kaloille. Pelkkänä vesiputouskohteena Kolttakönkään koski ei ole mikään ihmeellinen, mutta kaikkine ympäröivine maisemineen… ehdoton must.

Aitoa Luontoa Haetaan Pohjoisesta